B-poikien SM-sarjan uudistuksista

Tarkoitukseni on ottaa kantaa B-poikien SM-sarjan uudistuksiin ja karsintamalliin. Käyn asiaa läpi oman kokemuksen kautta. Mielipide on oma, eikä edustamani seuran.

B-poikien SM-sarjan karsintajärjestelmä on aiheuttanut suurta keskustelua varsin pieneen lajiin, ymmärrän miksi. Pääasiassa B-pojissa ei ole vielä isojen kaupunkien ja seurojen veto liian isoa, koska parhailla pelaajilla on myös koulu kesken. Omasta mielestäni salibandyliitto ja sen huippu-urheilujohtaja Jarkko Rantala ottaa nyt suunnaksi isojen talousalueiden isojen seurojen suosimisen pienten kustannuksella.

Aloitan käymällä läpi varmaankin salibandyurani hienoimman hetken 30.8.2015 n. klo 16:30 kun istahdin penkille ja lueskelin onnitteluviestien tulvaa, olimme juuri saavuttaneet B-poikien SM-sarjapaikan. Periaatteessa tuli fiilis että, tämän takia tätä tehdään ja olo oli suhtkoht liikuttunut.
Miten tilanteeseen päädyttiin oli hyvin mielenkiintoinen ja avartava asia.

Edellisellä kaudella olimme jopa karsiutuneet alueellisesta eliitistä (se vaikea lohko jota keskustelupalstoilla jauhetaan häviön sattuessa)
Joten kauteen lähtökohdat eivät olleet helpot, naapurikoppi yritti värvätä pelaajia ja pakka oli aika rikkonainen. Loppujen lopuksi saimme porukan kasaan, jolla oli kiva lähteä kauteen, pelaajat olivat motivoituneita ja kiinnostuneita oppimaan lajia.
Kesän aikana itselle tuli fiilis, että B-poikien SM-sarjapaikka ei ole mahdottomuus ja aloinkin kyselemään pelaajilta, miksi me sen teemme ja joka kerta löytyi varmempi vastaus. Ei se varmasti kauhean mukavaa ollut, kun kesäkuun puolessa välissä jauhettii karvauksen linjoja kohdalleen tai Vierumäen leirillä samoja ajoituksia sata kertaa putkeen, jokaisella oli silti sama päämäärä.

Kesäkuussa tuli myös lohkot ja huomasimme, että pääsemme todennäköisesti haastamaan SC Classicin, joka sitten keväällä otti hopeaa. Karsintojen ekan vaiheen ehdoton kruunu oli meidän peli Classicia vastaan, jonka loppujen lopuksi hävisimme niukasti, kaveri oli parempi mutta näimme pärjäävämme kyseisellä tasolla.

Toinen vaihe Kuopiossa oli upea, joka lyö aiemmin mainitun Rantalan puheet omissa kirjoissani höpönlöpöksi. Ensimmäisessä pelissä kohtasimme NST/Voiman (jota Rantala valmensi) kanssa tasan 5-5. Meille riitti finaaliin pääsyyn siis neljän maalin voitto Happeesta, Happeehan johti pääasiassa melkein koko ottelun alun, joten paine alkoi kasvaa, viimeisellä erätauolla painotimme omia juttujamme ja ajoimme kaverista selvästi ohi lohkovoittoon asti.
Tässä vaiheessa ihmettelen Rantalan antamaa lausuntoa Pääkallolla:

”– Kokisin niin, kyllä, koska ensimmäiseltä karsintakierrokselta ovat ennakkoon kaikkein vahvimmat joukkueet pois. Minulla on itse asiassa kokemusta tästä, kun Imatran Voiman ja NST:n yhdistelmäjoukkueen kanssa en aikanaan pitänyt SM-sarjaa kovin realistisena. Sanoin vanhemmilllekin silloin, että Divari olisi kenties meille se oikea sarja. Tuon kaltaisen joukkueen on nyt helpompi saavuttaa paikka Divarissa, kun yksittäisellä lohkolla ei ole niin älyttömän suuri merkitys.”

Rantalan joukkue NST/Voima oli todella hyvä ja olisi varmasti halunnut SM-sarjaan asti. Tästä todisteena koko heidän joukkueesta koostuva, fanilauma joka muunmuassa huuteli asiattomuuksia ja hyppi ilman paitaa Happeen tehdessä maalin meitä vastaan. Tässä en syytä NSTVoiman pelaajia tai edes Rantalaa, pelillä on merkitystä ja se ilta oli kaikin puolin tunteikas. Sitä ihmettelen, miksi Rantala haluaa tehdä pelistä tai siihen liittyvistä ilmiöistä tunteettomia ja merkityksettömiä tuollaisella lausunnolla.
Viimeisestä meidän karsintapelistä OFBC:tä vastaan voisin lausua moniakin lauseita, mutta ne jääköön toiseen kertaan.

Nyt tehdään isojen seurojen pelaajavärväyksistä todella paljon helpompia maajoukkutien ja uuden karsintajärjestelmän kautta, se on väärin ja vie todennäköisyydet pois altavastaajilta. Antakaa joukkueiden pelata ja katotaan sitten, että kuka pelaa missäkin.

Teen vielä isomman analyysin uudesta karsintasysteemistä, kun liitto kertoo pistelaskun tarkennukset ja sieltä laskettavissa kuka on kukin.

Loppulauseena pelillä on merkitystä, jos SM-sarjaan pääsee joku ”heikompi joukkue” tai karsiutuu pois joku ”superjoukkue” niin molemmat varmasti rikastuttavat kokemuksina, urheilussa on onnistumisia ja pettymyksiä, varsinkin tulostaululla.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

34 − = 30