Salibandy ja olosuhteet Helsingissä

Tällä kertaa olen liikkeellä ikävämmällä asialla. Salibandyn olosuhteet ja kaupungin tuki ovat väärissä kantimissa, tarvitsemmeko lobbareita?

Kirjoitustani innoittaa koripallovalmentaja Eero Nikkarinen, joka toteaa twitterissä seuraavaa ”  kurmoottaa seuroja. Masulta yli 1/3 vuoroista pois. Wartilta ja Pantterilta puolet. Kiitti vitusti. ” Viestin jälkeen selviää, että kaupungin vuorot ovat hänen seuransa kohdallaan laskeneet 32,5/h->20/h. Kyseinen viesti on täysin mauton ja ahne.

Otan esimerkiksi juuri ”MaSun” jossa joukkueita on 15, joissa pelaajia n. 10-18. Tuollaisella jäsenmäärällä salibandyseura  saa oman lajinsa edes kelvolliselle alustalla vuoroja kaupungilta, 1-3h/viikko. Mikä tekee koripallosta huomattavasti arvokkaamman kuin mistään muustakaan lajista?
Minkä takia koripallo ei joudu ”tehkää ite jos on kysyntää” meininkiin, niin kuin muut?

Jos salibandyseura saisi 17h-19h enemmän lähes ilmaisia vuoroja säästö olisi vuodessa vähintään n. 70000-75000 euroa. Aiemmin tuolla mainitulla 32/h viikkotahdilla on säästetty n. 120000 euroa. Lukemat ovat kamalia ja hatunnosto koripalloihmisille, jotka ovat asiansa hoitaneet hyvin, kumpa mekin joskus. En edes kehtaa verrata lukemaa jääkiekkoon, jossa hinnat ovat vielä korkeampia.

Mistä tämä johtuu? Varmasti eri virastojen vanhojen jermujen mielestä hiihto, pesäpallo, koripallo yms ”MIESTEN” lajit ovat korkeammalla kuin salibandy ”tyttöjen” lajina.
Pitäisikö silti nämä asiat hoitaa ilman tunteita ja hommata Helsinkiin edes kunnollinen kunnallinen palloiluhalli nykyisten lajien mukaan?

Kirjoituksessani en ota kantaa muihin kaupunkeihin, tai muihin lajeihin. Vaikka varmasti samankaltaisia tilanteita löytyy ympäri kotimaata.

Joonas Huusko

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

− 5 = 3